"Kahdeksas luku, jossa pakkaaja spottaa junan ja taistelee isoa ällötystä vastaan."

 

Punanaamainen ukko seisoo kadunkulmassa ja hikoilee. Ensi skannaus ei varmista tilanteen hälyttävyyttä. Hätääntyneestä ilmeestä päätellen miehellä on luultavasti turahtanut pöksyyn. Tarkemmin katsomatta saattaisi jäädä myös siihen mielikuvaan, että tämä ylänköjen soturi on herännyt tänä aamuna ilman peenistään. Totuus ei kuitenkaan ole kumpikaan, eikä tarua ihmeellisempää, kaikki on kalaa ja virtaa. Äijällä on oikeasti kädessään läskein pasuunoista, baskervillen koiran pelottaja, säkkipilli eli nahkareppu. Reppuun puhkuminen on kaikesta päätellen työlästä. Hupakon puolustukseksi on kuitenkin sanottava, ettei tämä ponnisteluistaan huolimatta ole päästänyt sitä ruskeaa tuulahdusta kilttinsä takalistoon ja kunnioittaa siis omalla, omituisella tavallaan kansallisesti merkittävää pyhän Patrikin eli Paten –päivää.

Ukko töröttää Leathin, Edinburghin työläiskaupunginosan kuuluisimman räkälän edustalla. Autuas on se, joka antaa vähästään ja siksi Mac Lean's niminen juottamo tarjoaa asiakkailleen Trainspottingista tutun Skotlannin paskaisimman hotelli helpotuksen. Pakkaaja tosin ei ole liiemmin oopium-peräpuikkojen perään ja jättääkin pöntössä suklailut muille.

Irvine Welshin kaveriksi julistautuva Tim Bell tarjoaa pakkaajalle oluen ja kertoo 80-luvun jengikahinoista Leithin ja Edinburghin nuorten välillä - Welshin nuoruudesta. Pakkaaja pokkaa oluelle, muttei usko Bellin kaloihin junienspottailutarinanluojan kanssa veljeilystä. Pakkaaja tunnistaa kalan sen nähdessään. Edinburghilaisten kanssa vihanpito sen sijaa kuulostaa hyvinkin varteenotettavalta. Leithin sataman ympärille rakentuneesta lähiöstä sikiää turhautumisen ja työttömyyden kulttuuri, johon Rentonin ja Sick Boyn aikoihin sekoittui vielä koko Britannian villeimmät heroiinimarkkinat. Jopa maailmaa rakastavaa pakkaajaa alkaisi vähitellen korveta hulppean hienostuneen ja fiinin Edinburghin rasvanaamaisen nuorison lällätellessä alueidensa rajoilla samaan aikaan, kun oman lähiön kamapäät varastavat kiltinkin pakkaaja-polon päältä.

Kiltittömästä elämästä pelästyneenä pakkaaja päättää jättää vasta pestyt vaatteet lepattelemaan kerrostalojen ikkunalaudoille Leathin savusumuiseen ilmaan ja suuntaa pitkät askeleensa kohti Edinburghin linnaa, Roope Mac Ankankin asuttamaa. Wallacen-klaanin kiltissään pelottomasti etenevä Mac Pakkaaja sivuuttaa ylväästi paikallisen pienen budjetin ravintolan, Mac Donald'sin, sanoo Ei purilaisille ja taistelee tiensä läpi vaarallisen, Princess Streetin vallanneen autoarmeijan. Pontevasti kiipeävä rohkeasydän on jo miltein linnakukkulalla, kun seuraava vihollinen iskee. Joku iskee pakkaajan nenukille omituisen malliset 3D-lasit, jotka saavat maailman vääristymään. Urhomme ei ehdi tätä käännettä pohtimaan, kun kulman takaa päälle hyökyy jo vihreä jättiläiskäärme inhottavasti karjuen. Rohkeasydän prosessoi tilanteen salamannopeasti mielessään, tarkistaa sähäkästi, ettei skottilaisen viskipullon korkki ole päässyt hukkumaan ja asiasta varmistuttuaan vetäisee miekan tupestaan.

Kaikki tämä tapahtuu alle puolessa sekunnissa ja silti turhaan. Kala on taas läsnä ja lasien pudotessa Loch Nessin hirviö paljastuu kaksiulotteiseksi representaatioksi. Turhautunut Mac Pakkaaja poistuu paikalta vähin äänin lohikäärmekengät lonksuen sivusta seuranneiden huolestuneet katseet niskassaan.

Vaikeudet jatkuvat linnanportilla. Kiusallisesta miekkailuepisodista tuskastunut antisankari tulee luetuksi rahvaan edustajaksi. Joko portti ei aukene proletariaatin edustajille tai sitten rohkeasydämen laiha lompakko osoittautuu vain liian laihaksi yhdentoista punnan pääsymaksun asettaneelle kiskuri kuninkaalle. "Aye", huutaa pakkaajaa. "They may take our lives, but they'll never take our FREEEEDOOOM", hän karjuu silmät pullistuen, viheltää hilpeitä veikkoja avukseen ja kerää vauhtia syöksyäkseen uhkarohkeasti yli vallihaudan. Viime hetkellä pupu kuitenkin palaa rohkeasydämen pöksyyn ja tajuntaan iskostuu se tosiasia, että hilpeät veikothan asuivatkin Sherwoodin metsissä. Tuskinpa veikkoset kovin nopeasti kaikelta ilakoinniltaan rientäisivät Mac Pakkaajan avuksi köyhiä puolustamaan, se läski munkki varsinkaan.

Edellisillan maanalaisen kaupungin kauhut mielessään pakkaajaa rientää siis kilttiään pidellen käpälämäkeen. Maan alta löytyisi koko Edinburghin hirvittävän historian kauheimmat noidankidutusvälineet ja pimeän taikuuden pyhätöt. Niiden avulla kuninkaan nylkeminen olisi helppoa, miettii pakkaaja havaiten samalla olonsa yhtäkkisen parantumisen. Ympärilleen katsottuaan maailmanrakastaja toteaa hakeutuneensa vaistomaisesti viilentelemään kaupungin yläpuolella kohoavan vuoren huipulle. Niin kuin ennenkin on vuorella taas pakkaajaan oma kultainen vaikutuksensa. Kiven lohkareella istuskeleva pakkaaja kierrättää katsettaan alla levittäytyvään Edinburghiin. Kaupungin kauhuista huolimatta se näyttää kauniilta. Se on varmasti kaunein euroopan pääkaupunki, jonka pakkaaja on nähnyt. Leithin sataman narkkaritkaan eivät vuorelle asti erotu. Aye, sanoo pakkaaja ja töräyttää ilmoille runsaan ja epävireisen ujelluksen ystävänsä säkkipillistä.

 

Pakkikuvia lisätty osoitteeseen www.pakkaaja.kuvablogi.com